Plussat ja miinukset:

+ lämpö

+ hyvää ruokaa, joskin omaan makuuni pidemmän päälle liian “tunkkaista” (tykkään raikkaista mauista)

+ ystävälliset ihmiset (tämä tarkoittaa nyt lähinnä palveluammateissa olevia, joiden kanssa oltiin tekemisissä)

+ mielenkiintoinen historia + siihen liittyvät nähtävyydet

+ paljon erilaisia aktiviteetteja (snorklaus, sukellus, delfiinien kanssa uinti, erilaiset teemapuistot, historialliset alueet, veneretket yms.)

+ suhteellisen siisti maa

+ yllättävän toimiva julkinen liikenne (Collectivot)

///

- ei kauheasti shoppailtavaa, Cancunissa enemmän / suhteellisen kallista (tämä voi myös olla positiivinen juttu, rahat säästyy)

- rikollisuus / levottomat olot

- suhteellisen pitkä lento

Käytiin reissun aikana vain yhdellä hieman pidemmällä reissulla. Oppaan mukaan tämä on oikea reissu niille, jotka päättävät tehdä vain sen yhden ja ainoan. Meksikosta ei ole poistumista, ellei Chichén Itzaa ole nähnyt. Meidän retkipäiväksi sattui varmaan se kaikkein kuumin päivä ja oltiin läkähtyä tuonne. Kolmen tunnin ajomatka sisämaahan, aukiolle, jossa tuulesta ei ole tietoakaan. Kirjaimellisesti valuin hikeä, mutta paikka oli kyllä käymisen arvoinen. Chichén Itzá on siis maya-kansan rakentama historiallinen kaupunki Jukatanin niemimaalla. Se on kuuluisin ja parhaiten kunnostetuin vastaavista arkeologisista alueista. Se kuuluu myös Unescon maailmanperintöluetteloon.

Meillä oli reissulla suomalainen opas ja sen avulla siitä sai kyllä paljon enemmän irti. Isoista kiviröykkiöistä ja niihin kaiverretuista kuvista ei itsekseen olisi kauheasti osannut mitään päätellä. Näissä kuvissa näkyy mm. alueen maamerkki El Castillo sekä taistelijoiden temppeli. Sen kummempaa historiaa en tässä nyt käy kertomaan, vaikka itseäni aihe kiinnostaakin suunnattomasti. Haltioissani kuuntelin oppaan tarinoita käärmepäisestä jumalasta ja ihmisten uhraamisista. Elokuva Apocalypto kertoo aika hyvin tästä aikakaudesta,  tosin elokuvassa on hieman sekoitettu kahta eri intiaani-kulttuuria keskenään.Chichén Itzán jälkeen kävimme vielä nykypäivän maya-kylässä. Kylään oli saatu sähköt vasta viime vuonna ja muutenkin meno oli näin suomalaisen näkökulmasta hyvin alkeellista. Perheet asuivat olkikattoisissa hökkeleissä, nukkuivat riippumatoissa ja valmistivat ruoan nuotiolla. Kotieläimiä riitti aina hämähäkkiapinoista piikkisikoihin. Vaikka retki oli järjestetty ja tavallaan hieman “lavastettu”, niin ainakin minusta tämä antoi edes jonkinlaisen käsityksen, millaista elämä Meksikossa on maya-intiaanien näkökulmasta.

Muotihöpinät saavat nyt muutaman päivän ajaksi seurakseen näitä matkapostauksia, se tuskin ketään haittaa. Mexico Mexico por favor!

Me valittiin meidän häämatkan kohde puolessa tunnissa. Oltiin juuri tultu joululomilta kotiin ja selailtiin pakkaseen kyllästyneinä äkkilähtöjä. Ei oltu silloin vielä ihan varmoja lähdettäisiinkö reissuun talvella 2013 vai 2014. Meillä oli tasan kaksi kriteeriä; +30° ja all inclusive. Äkkilähdöistä ei mitään löytynyt, mutta yksi “helmikuun tarjous” kiinnitti meidän huomion. Meksikoa oltiin jossain vaiheessa mietitty, mutta sopivaa hotellia ei ollut löytynyt. Tämä 4,5 tähden all inclusive hotelli sopi meidän budjettiin ja vaikutti kaikin puolin ihanalta, mutta vasta paikan päällä siitä tuli paratiisi.
Hotelli Grand Sirenis sijaitsi Akumalissa, Cancunista reilun tunnin ja Playa del Carmenin keskustasta reilun 20 minuutin matkan päässä. Akumal on tunnettu kauniista ja rauhallisista hiekkarannoistaan, jotka ovat erityisesti snorklaajien suosiossa. Hotellialue oli valtava ja se oli aidattu, kuten monet muutkin isot all inclusive hotellit Meksikossa. Me haluttiin loman olevan ennen kaikkea helppo ja sitä se olikin. Huoneet ja koko hotellialue oli siisti, palvelu pelasi ja työtekijät olivat tosi ystävällisiä.
All inclusivehan on yhtä kuin ruokaa ja juomaa, joten muutama sana niistä. Meidän hotellilla sai syödä ja juoda 24/7. Aamupalaa, lounasta, illallista ja yöpalaa sai buffetista. Lounasta sai myös rannalta beach baarista, jossa kokki grillasi mm. hamppareita. Kolme kertaa viikossa oli mahdollista käydä hotellialueen a la carte ravintoloissa, joita oli yhteensä 7 erilaista. Me käytiin kokeilemassa mm. japanilaista, italialaista, meksikolaista ja brasilialaista. Viimeiseksi mainittu oli meidän ehdoton suosikki. Ruokaa tarjoiltiin isoissa vartaissa, joista tarjoilijat tulivat leikkaamaan meille sopivan kokoisia paloja pöytäämme.

Tarjoilijoita oli joka puolella ja koko ajan joku oli varmistamassa, ettei sinulla varmasti ole jano. Aluksi se ahdisti, mutta työntekijöiden reipas ja iloinen asenne oli niin tarttuvaa, että pian uskaltauduin vain nauttimaan ja tippaamaan hyvästä palvelusta. Yltäkylläisyyden tunne taisi iskeä jo ennen reissun puoliväliä ja aloin järjestelmällisesti maistelemaan eri ruokia eri päivinä. Kahden viikon jälkeen jäi vielä moni herkku kokeilematta. Myös loputon drinkkilista jäi kesken. Pitäydyin lähinnä alkoholittomissa, koska krhm alkoholillissa oli niin paljon viinaa, ettei tämä tyttö olisi kauaa tolpillaan pysynyt.
Hotellialueella oli niin paljon tekemistä, ettei raaskittu poistua sieltä kuin muutamana päivänä. Meillä ei ollutkaan tarkoitus kierrellä Meksikoa sen kummemmin, vaan nimenomaan nautiskella hyvää ruokaa ja olla. Viisi allasaluetta ja iso ranta varmistivat sen, että aina löytyi kiva ja rauhaisa paikka viettää päivää. “Daily entertainment”-taulusta näki mitä kaikkea ohjattua toimintaa oli minäkin päivänä luvassa. Näiden lisäksi rannoilta pääsi mm. snorklaamaan, sukeltamaan ja ajamaan vesijeteillä. Rannan tuntumassa oli paljon erilaisia kaloja ja hienoja riuttoja. Näimpä muuten rauskunkin!

Kahden viikon aikana rannalla vihittiin myös ainakin 4 hääparia. Rantahäät olisivat kyllä olleet hieno vaihtoehto, mutta en kyllä vaihtaisi omia häitäni niihin. Hotellin yhteydessä oli myös kylpylä, joka oli arvosteltu mantereen parhaimmaksi. Sieltä löytyi monia erilaisia hoitoja ja hierontoja, joita sai ottaa lisämaksusta. Kylpylän kuntosali kuului hintaan ja siellä käyntiinkin treenamassa ähkyä pois harvase päivä. Minun suosikkini kaikista oli kuitenkin Lazy river, joka mutkitteli halki hotellialueen.

Jos joku pari vuotta sitten olisi ehdottanut minulle vaatetta brodeeratulla kuviolla, niin olisin kyllä taatusti irvistellyt vastaan. Isabel Marant on käsitykseni mukaan pyörtänyt aikan monen muunkin ajatukset brodeerauksista ja nyt näitä langalla taiteiltuja kuvioita näkyy ketjuliikkeidenkin vaatteissa. Itse en ole vielä hurahtanut ostamaan yhtään “Marant-kopiota”, mutta Meksikossa innostuin. Tämä ei nyt varsinaisesti millään tavalla ole inspiroitunut Marantista, vaan ehkä päin vastoin. Meksikolaisten naisten perinteisiin vaatteisiin kuuluu “huipil”, eräänlainen hihaton tunika. Ymmärtääkseni tästä nimenomaisesta tunikasta on myös näitä lyhyempiä paitaversioita. Malli on hyvin laatikkomainen ja pääntietä koristavat erilaiset kuviot. Turisteille kaupattavissa versioissa on usein myös varsinaiset hihat, jotka ovat myös koristeltu.

Kävimme kurkkaamassa nykypäivän Maya-kylän elämää ja siellä näin naisia ja lapsia pukeutuneina näihin. Itse asiassa hekin käyttävät pääasiallisesti “normaaleja vaatteita”, mutta olivat pukeutuneet turisteja varten perinteisiin meksikolaisiin asuihin. Heidän vaatteissaan oli rutkasti enemmän värejä kuin omassani, mutta minähän ole tunnetusti pienoin värifoobikko. Tämä sinisillä kukilla varustettu paituli oikein huutaa revittyjä farkkuja ja olkihattua kaverikseen. Ainiin ja sitä +20 astetta!

ps. tuo pikkutyttö oli ihan mahdottoman söpö ja halusi koko ajan tulla juttelemaan :D

Sekalaisia kuvia ensimmäiseltä lomaviikolta. Olen yrittänyt käydä näitä läpi, mutta nyt on kaksi päivää ollut niin kiireistä, ettei siitä ole tullut mitään. Huomenna saatte lisää kuvia ja enemmän juttuakin. Reissu oli mahtava ja kaikin puolin rentouttava. Itse Meksikosta jäi vähän kaksijakoiset fiilikset, mutta niistä tosiaan lisää huomenna. Nyt sohvalle ja Entourage pyörimään!