Ensimmäistä kertaa blogini olemassa olo aikana olen mukana kampanjassa, jossa pääsen käyttämään ompelutaitojani. Indiedaysin ja Meiran Cafe Hieno -kampanjan ideana oli tuottaa omannäköinen diy-tuote. Materiaaliksi sain Meiran uuden Cafe Hieno-paketin kuosin kanssa yksiin menevää kangasta. Koska vaatteiden teko on lähimpänä sydäntäni päätin luoda kankaasta, jonka kuosista tulee elävästi mieleen lapsuuteni kesät, kesämekon lapselle. Enkä ihan mitä tahansa kesämekkoa, vaan super suloisen 1-vuotiaan version omasta jo valmiista mekostani.

Jotta mekon malli vastaisi enemmän 1-vuotiaan lapsen vaatteiden vaatimuksia, muotoilin takakappaletta hieman uudelleen. Nappihalkio pääntiellä ja takalaskos helpottavat sekä pukijaa että pientä liikkujaa. Puuvillainen kesämekko on vuoriton ja kaikki saumat ovat joko huoliteltu tai päällystetty vinonauhalla. Käyttööni saadun materiaalin paksuus tuli minulle pienoisena yllätyksenä, joten mikäli haluatte ommella vastaavanlaisen mekon, niin suosittelen käyttämään ohuempaa puuvillaa tai muuta lapsen vaatteeseen sopivaa kudottua materiaalia.

Mekon kaavat sinulla on mahdollisuus tulostaa pdf-muodossa (KAAVA 1., KAAVA2., KAAVA3., KAAVA4. klik klik) Kaavat ovat 1:1 (A4), mutta ne ovat jaettu neljälle eri paperille, jotka ovat helppo yhdistää pienten kirjainkoodien avulla. Kaavoissa ei ole saumavaroja, joten lisää 1cm saumavarat kaikkii muihin paitsi pääntielle ja kädenteille. Niihin voit käyttää vinonauhaa. Helmaan on hyvä lisätä suurempi saumavara. Sen suuruus riippuu siitä, millä tavalla aiot sauman kääntää. Hiharöyhelön kaava on pienin suositeltu röyhelökoko, jos haluat tehdä useammat röyhelön päällekkäin (minulla 2kpl) lisää kaavan ulkoreunaan n.2cm. Leikkaa tämän jälkeen kaksi pienempää ja kaksi suurempaa röyhelöä, jotta saat aikaiseksi halutun efektin. Röyhelöiden ulkoreunat voi huolitella saumurilla, rullapäärmepaininjalalla tai vinonauhalla. Itse suosin keskimmäistä vaihtoehtoa, mutta se ei ollut tässä, kankaan paksuudesta johtuen, mahdollista.

Seuraavassa muutamia kuvallisia ohjeita mekon eri tekovaiheista:

Nappihalkion teko

1. Leikkaa 5 cm viilto takakaarrokeeseen keskitakataitteelta suoraan alaspäin. 2.&3. Aseta alavara vastakkain viillon päälle ja ompele paininjalan etäisyydeltä.

4. Tee tarvittavat aukileikkaukset, käännä alavara nurjalle puolelle, silitä ja tikkaa millin etäisyydeltä reunasta.

Mekon kasaaminen

1. Kun olet kiinnittänyt takakaarrokkeen takakappaleeseen (ja samalla ommellut takalaskoksen), ompele olkasaumat yhteen. Muista jokaisen sauman jälkeen huolitella ne, mikäli teet vuorittoman version. 2. Kiinnitä hiharöyhelöt (1-3 kpl) päällekkäin oikeat puolet miehustan oikeaa puolta vasten ja ompele. Röyhelöiden määrä kannattaa valita kankaan paksuuden mukaan, jotta saumasta ei tule liian paksua. Tikkaa röyhelöiden ja miehustan saumavara miehustan puolelle millitikkauksella. 3. Ompele sivukappaleiden olkasaumat yhteen ja ompele ne kiinni edellä ommeltuun röyhelö&miehusta-saumaan. Sen jälkeen voit ommella mekon sivusaumat kiinni.
Pääntie

1. Ompele 3cm levyisestä ja 5cm pituisesta suorakaiteesta kapea “nappiluuppi” (mikä tämän oikea nimi on?) taittamalla saumavara sisälle. Ompele valmis luuppi aputikkauksella 0,5 cm pääntiestä alemmas. 2.&3. Aloita vinonauhan ompelu pääntielle  laittamalla nauhan keskikohta pääntien reunan kanssa oikeat puolet vastakkain. Käännä saumavarat sisäänpäin ja ompele aivan halkion reunasta. 4. Käännä vinonauha ympäri, neulaa se kiinni, jotta näet kuinka paljon tarvitset nauhaa kaiken kaikkiaan. Ompele sitten toiseenpäähän samanlainen “pussi” ja kiinnitä vinonauha pääntielle. 

Minun lisäkseni myös muutama muu bloggaaja on lähtenyt kampanjaan mukaan omilla diy-tuotoksillaan. Meidän kaikkien ideat ja toteutukset on kerätty brändisivulle, jossa voit äänestää omaa suosikkiasi. Äänestäneiden kesken arvotaan Segafreda myespresso -kahvikapselilaite ja 10 kahvikapselipakettia. Tämän lisäksi jaossa on 10 kappaletta 20 euron arvoisia tuotekasseja. Jos tämä Cafe Hieno-mekko oli sinusta se hieno (heh heh), niin käyppä ihmeessä äänestämässä täällä!

Auringossa kylpevä Espa, iloisia ihmisiä, kuplivaa juomaa ja ylellisiä pieniä ruoka-annoksia. Niistä oli viime torstain iltapäiväni tehty. Indiedaysin ja Wennercon yhteistyön myötä kävin tutustumassa Kämpin Cristal Bariin ja Chambord likööriin. En ollut aikaisemmin vierallut Cristal Barissa ja sen puitteet, erityisesti näköala Espalle, saivat oloni todella fiiniksi. Ovelta sain ensimmäisenä käteeni lasillisen Chambord Royalea (ylelliseltä kuulostivat myös drinkkien nimet vai mitä?), jossa yhdistyi Chambord likööri ja kuohuviini. Pisteenä i:n päälle tietysti karhunvatukka, joka on itse liköörin symboli.

Mahtavista antimista vastasi Suomen Hell’s Kitchenin isäntä Sauli Kemppainen. Hän oli suunnitellut after work -menun, jossa pääosassa olivat erinomaiset raaka-aineet. Ruokien kaunis, tapasmainen esillepano vetosi minuun ja maut veivät kielen mennessään. Rohkenin jopa nauttia toisen annoksen erästä herkkua, jossa oli ruissipsiä, Camembertia ja lakkaa.
Itse olen suhteellisen makeiden juomien ystävä, joten Chambord liköörin pehmeä marjainen maku sai minulta kyllä täydet pisteet. Vadelman ja karhuvatukan lisäksi siinä on vaniljaa, sitruunan kuorta sekä hunajaa, jotka kaikki ovat yhtiä suosikkimakujani. Eli ei siis ihme, että liköörin maku oli mieleeni. Chambordin koti on Ranskassa, muutaman tunnin ajomatkan päässä Pariisista. Tämä perinteikäs juoma on nyt hiljattain uudistettu. Pullon uusi muotoilu ja ohuempi lasi tuo kauniisti esille liköörin värin. Kaikki siitä tehdyt juomat olivat erityisen houkuttelevia kauniin punaisen värisävyn ansiosta.

After workin aikana tarjoilluista juomista ensimmäisenä maistamani Chambord Royale nousi yllättäen suosikikseni, vaikka en skumpasta yleensä välitäkään. Kampanjasivuilta löytyy lisää maukkaita drinkkiohjeita. Minun tekisi mieli ainakin kokeilla kesäkuumalla tuota CHAMgriaa, sillä olenhan vannoutunut sangria-fani! Samaisella sivulla järjestetään myös lukijakilpailu ja osallistua voit helposti äänestämällä omaa suosikkidrinkkiäsi. Palkintona 2 hengen hemmottelupaketti GLO Hotel Kluuvissa. Kuulostaa houkuttelevalta vai mitä? Kelpaisi kyllä minullekin :)

Kiitos vielä hyvästä seurasta Julialle ja Joannalle, olipahan ihana torstai!

Olen tänä vuonna tehnyt omassa mittapuussani mitattuna kaksi suurta tekoa liittyen omaan ulkonäkööni. Hiustarinan te kaikki jo tunnettekin ja sen tuoma rohkeus sai minut tekemään tämän toisenkin jutun, josta olen haaveillut jo vuosia. En ole koskaan ollut niin kriittinen omaa ulkomuotoani kohtaan, että olisin ollut valmis menemään kauneusleikkauksiin tai piikittämään itseäni. Olen pitänyt itsestäni viosta huolimatta, mutta eräs pieni asia on kiusannut minua koko elämäni. Kulmakarvat tai oikeastaan niiden puuttuminen. Tummasilmäisenä ja hiuksisena tämä “ongelma” on korostunut ja olenkin aloittanut haaleiden haituvieni värjäämisen jo nuorena. Kulmakarvojen vaalen sävyn lisäksi niiden suhteellisen surkea määrä on pakottanut minut käyttämään kulmakynää päivittäin. Pikkuhiljaa olen oppinut tekemään kulmistani kynällä kauniit ja suhteellisen aidon näköiset, mutta se jatkuva korjaaminen päivän mittaan on alkanut vuosikymmenen kuluessa hieman ottamaan päähän.

Olen lukenut kulmien kestopigmentoinneista ensimmäisen kerran jo vuosia sitten, mutta vasta tänä keväänä tutustuin “karvatekniikkaan”. En ole uskaltanut kestopigmentoida kulmiani, koska olen pelännyt niitä kliseisiä pötkylä-mallisia palkkeja. Karvatekniikan ideana on välttää nämä palkkimaiset lopputulokset ja nimensä mukaisesta luoda karvamaisia vetoja omien kulmakarvojen joukkoon. Lopputulos on huomattavasti luonnollisempi ja sulautuu omien karvojen joukkoon kätevästi. En lähtenyt varaamaan kestopigmentointiaikaa pelkkien netistä luettujen mainospuheiden perusteella, vaan marssin Blackout nimiseen hius&kauneus-salonkiin. Siellä tapasin ensimmäistä kertaa Satu Huikon, meikkaajan, joka tekee salongin kaikki kestopigmentoinnit. Me kävimme pitkän ja antoisan keskustelun kestopigmentoinneista ja minä kyselin kaikki mieltäni askarruttaneet kysymykset. Käynnin päätteeksi en ollut vielä valmis varaamaan aikaa, mutta muutaman viikon kuluttua, asian loppuun asti miettineenä otin uudelleen yhteyttä Satuun ja varasin ajan.

Ja tässä minä tänään olen. Ensimmäisestä käsittelystä parantuneilla kulmakarvoillani. Lopputulos on pehmentynyt muutamassa viikossa ja olen ollut siihen erittäin tyytyväinen. Toiseen kulmakarvaan väri ei tarttunut yhtä hyvin ja siksi kuvasin nyt vain tätä onnistuneempaa puolta. Tämä ei ole mitenkään epätavallista, sillä kestopigmentointi tehdään näin alkuvaiheessa aina kertaalleen.

Ensimmäisellä kerralla paikalle saavutaan omilla luonnollisilla kulmakarvoilla. Kuten seuraavasta kuvasta näette, alkutilanne oli aika lohduton (lohduton oli myös ripsitilanne, koska huolto oli vasta edessä). Ensimmäiseen käyntiin on varattu n. 3 tuntia aikaa. Se aloitetaan kulmien muodon ja värin suunnittelulla. Halusin mahdollisimman viileän ruskeaa, joten valitsimme hieman harmahtavan ruskean sävyn. Sävy voi ajan kuluessa muuttua hieman ja etenkin punertua vaaletessaan, joten mahdollisimman kylmä ruskea on hyvä vaihtoehto, jos haluaa välttyä tältä. Värin valinnan jälkeen lähdetään suunnittelemaan kulmakarvojen muotoa. Toisin kuin monessa paikassa, Satu ei käyttänyt viivotinta, vaan hän pyrki luonnostelemaan kulmat juuri niille kohdille kuin ne kuuluvatkin. Aivan täydellisen symmetriset niistä ei tullut, koska kenellä nyt olisi symmetriset kulmat luonnostaankaan? Illuusio symmetrisyydestä on paljon tärkeämpää kuin todellinen symmetrisyys.

Luonnosteluun kuluu aikaa yleensä n. tunti, jonka jälkeen aloitetaan varsinainen kestopigmentointi. Se tehdään tatuoinnin tapaan ohuella neulalla, mutta lopputulos ei kuitenkaan ole pysyvä. Kestopigmentoinnin arvioitu pysymisaika on n. 2-5 vuotta. Nuorilla iho uusiutuu nopeammin, joten väriä kannattaa käydä vahvistamassa parin vuoden välein. Pysyvyyteen vaikuttaa myös ihotyyppi. Kestopigmentointi ei myöskään satu läheskään yhtä paljon kuin tatuointi tai mikä minä olen sanomaan, kun en omista tatskaa, mutta voin kuitenkin kuvitella sen sattuvan huomattavasti enemmän. Puudutusvoiteen vaikutuksen syvennyttyä, en tuntenut kuin pientä kutitusta. Pari ensimmäistäkin vetoa tuntui vain siltä, että elohiiri olisi tulossa silmäkulmaan.

Ennen / Jälkeen

Molempiin kulmiin menee keskimäärin aikaa noin tunti ja välissä saa itse katsoa peilistä missä mennään. Omalla kohdallani luonnostelu oli hyvin onnistunut ja päädyimme ainoastaan hieman paksuuntamaan kulmakarvoja. Yllä olevassa kuvassa kulma on juuri valmistunut ja kuten huomaatte turvotusta tai punotusta on hyvin vähän. Päälle on levitetty rasvaa, joten sen takia se kiiltelee hassusti. Kulmien kotihoito-ohjeeksi sain myös levitellä esim. Bepanthen-voidetta useamman kerran päivässä. Viikkoon en saanut meikata kulmien aluetta, enkä saunoa. Myös hikoilua suositeltiin välttämään muutamana ensimmäisenä päivänä. Minä lähdin salongista hymy huulilla, sillä olinhan juuri hankkinut itselleni elämäni ensimmäiset kulmakarvat! hah.

Kulmien parantumiseen menee keskimäärin noin viikko. Siinä ajassa niihin muodostuu rupi, joka pidetään koko ajan voiteen avulla pehmeänä, eikä sitä saa repiä. Rupi irtoaa itsestään ja alta paljastuu pehmentynyt jälki. Huomaatte hyvin eron kuvassa, joka on otettu heti pigmentoinnin jälkeen ja nyt, kun sen on jo parantunut. Tähän alempaan kuvaan olen ainoastaan järjestänyt omat kulmakarvani kulmageelillä oikeaan suuntaan. Uusinta käynnin voi tehdä aikaisintaan kuukauden kuluttua ensimmäisestä. Itselläni se on siis vielä edessä. Silloin voi vielä korjailla vielä hieman muotoa, syventää väriä ja paikata niitä kohtia, joihin väri ei ensimmäisellä kerralla kunnolla tarttunut. Tämän puolen kulma onnistui kaiken kaikkiaan tosi hyvin ja väri pysyi. Haluan seuraavalla kerralla ainoastaan hieman lisää paksuutta kulman alkupäähän. Kunhan korjaamme vielä toisen kulmakarvan vastaavanlaiseksi, niin sitten ne alkavat olla täydelliset, tai niin täydelliset kun keinotekoisesti tehnyt kulmat voivat olla.

Muutaman viikon kuluttua

Kyllä sitä on hymy herkässä jokaisena aamuna, kun herään ja huomaan omistavana nuo yllättävän tärkeät karvat. Kulmakarvat ovat iso osa kasvojen ilmekkyyttä ja olen kyllä enemmän kuin tyytyväinen päätökseeni kestopigmentoida ne. Nyt ei enää tarvitse rannalla miettiä, onko toinen kulmakarvani pyyhkiytynyt hien mukana pois. Mikäli teitä jokin tässä askarruttaa tai harkitsette pigmentoinnin ottoa niin laittakaahan mietteitä ja kysymyksiä kommenttiboksiin. Yritän parhaani mukaan vastailla niihin. Joihinkin yleisimpiin kysymyksiin löytyy vastauksia Blackoutin sivuilta ja siellä on myös paljon lisää tietoa kestopigmentoinneista. Itse voin omasta puolestani suositella lämpimästi Satua. Hän on todella ihana ja todella ammattitaitoinen tyyppi, joka ottaa kyllä jännityksen ja epävarmuuden hyvin huomioon.

ps. Minusta ei kyllä tulisi koskaan kauneusbloggaajaan, on nimittäin samperin vaikeaa kuvata omia kasvoja näin läheltä.

Kuvat: minä / Satu Huikko

Hieman erilaista asupostausta tällä kertaa. Olen nimittäin mukana Indiedaysin ASUS-katumuotikuvakilpailussa, jossa 18 Indiedays ja Inspiration bloggaajaa kilpailevat toukokuun ajan upeimmasta tyylistä. Alla olevat kuvat ovat siis kilpailukuviani. Tiesin tarkalleen minne halusin mennä kuvia ottamaan. Kotkan merimuseon katolla otettiin myös meidän hääkuvat ja tämä paikka on ylivoimaisesti upein lokaatio kuvata asukuvia. Minulla on muuten hääkengätkin jalassa! Asu koostuu valkoisista elementeistä. Joukossa ripaus läpikuultavuutta, metallin kiiltoa ja sähkönsinistä.

takki / jacket Zara //

t-paita & korvikset / t-shirt & earrings h&m //

housut / pants DIY //

laukku / bag Lindex* //

kengät / shoes Via Uno

ÄÄNESTÄ ASUANI TÄÄLLÄ

Itse kilpailu käydään kahdessa vaiheessa. Alkukilpailu kestää kolme viikkoa ja joka maanantai kilpailusivulle saadaan kuuden uuden bloggaajan katumuotikuvat. Jokaisen viikon 6 kuvaa kilpailevat viikon voittaja -tittelistä ja pääsystä loppukilpailuun. Yleisöäänin Indiedaysin ja ASUSin järjestämiin muotikuvauksiin pääsee siis 3 bloggaajaa ja niiden lisäksi raati valitsee 3 tyylikästä kuvaa jatkoon.

Kuuden finalistin muotikuvausten tuotokset esitellään kilpailusivulla ja siellä voitte sitten taas äänestää suosikkianne. Lopullisen voittajan valitsee Asus ja Indiedays. Voittaja palkitaan Asus Transformer Book THX300:lla (arvo 1399 e) ja samanlainen upea ohuen ohut taulutietokone on jaossa myös teille lukijoille, jotka kävitte kilpailun aikana äänestämässä.

Mikäli mielit mukaan Asus Transformer Bookin arvontaan, niin minun tai muiden mukana olevien bloggaajien asuja voi äänestää täällä.

Kolmella sanalla kuvailtuna tämä pieni valkoinen rakkauspakkaus on kompakti, kaunis ja korvaamaton. Kompakti kokonsa vuoksi, kaunis no se vaan on ja korvaamaton laatunsa ja ominaisuuksiensa vuoksi. Kaksi ensimmäistä kohtaa taitavat tulla ilmi näistä kuvista, joten höpötellään kolmannesta hieman.
Tämä ihmeellinen vekotin sisältää monta hienoa ominaisuutta, joista en varmasti tiedä vielä puoliakaan. Kerrotaan nyt kuitenkin niistä, joihin olen jo tutustunut ja erityisesti niistä, joista olen pitänyt. Kosketusnäyttö, sen avulla voi tarkentaa ja laukaista kameran sekunnin murto-osassa. Näyttö reagoi sen verran vikkeleästi, että siinä ehtii vähän hitaampikin henkilö napata kuvan liikkuvasta kohteesta. Sormenpää avulla tapahtuva tarkennus helpottaa myös oikean tarkennuspisteen löytämistä.

Objektiivit, niillä pystyy tietysti pelaamaan vaikka kuinka. Rungon mukana tuleva peruskitti on ihan passeli, mutta jos haluaa saada kameran tehoista enemmän irti suosittelen panostamaan myös muihin objektiiveihin. Itse olen käyttänyt pääasiassa sitä 45mm 1:1.8, joka on muuten mahtava. Siitä kirjoitinkin jo aikaisemmin yhden postauksen. Objektiivien lisäksi kameraan on tarjolla lisäkkeitä, joiden avulla voi peruskitin suorituskykyä jatkaa ilman varsinaisia uusia objektiiveja. Ne kiinnitetään perus-zoomobjektiiviin kiinni. Makrolisäke tuo vaikuttavuutta lähikuviin, kalansilmälisäkkeellä saat aikaan kalansilmäperspektiivin ja laajakulmalisäke mahdollistaa laajemman kuvakulman. Kamerasta itsestään löytyy vaikka mitä taidesuodattimia, joten leikittely onnistuu myös ilman mitään lisätarvikkeita.Jos joku perustelee minulle tämän olevan hyvä kamera tehokkaan kennon ja kuvaprosessorin ansiosta, minä kurtistan kulmiani. Kameroiden ominaisuuksia vertaillessa ainakin minulle tulee helposti olo, että kaikki ovat ihan tajuttoman hyviä, tai ainakin kuvauksissa väitetään niin. Erilaiset hienot sanat saavat aikaan hämmenystä. Jos joku kertoo minulle selvällä suomenkielellä minkälaisia kuvia sillä saa saatan jopa uskoa. Penillä otetut kuvat ovat minun eli amatöörin silmin katsottuna kirkkaita ja tarkkoja. Sen puolesta voin antaa suositukseni.

Tähän väliin pakko hehkuttaa kameran ulkonäköä, vaikka lupasin olla puhumatta siitä. Katsokaa nyt miten se sopii kivasti asukuviin ja sisustuksessakin se näyttää hyvältä.Kääntyvä LCD-näyttö mahdollistaa kuvaamisen hyvin korkealta ja matalalta. Myös omaa nassukkaa on sen avulla helppo kuvata. Harmi ettei semmoiset irc-galleria tyyppiset kasvokuvat, joissa näkyy myös pitkälle ojentunut kamerakäsi, ole enää muodissa. Tämä 170 astetta kääntyvä näyttö olisi tehnyt sen aikaisesta elämästäni niin paljon helpompaa.

Helpommaksi se tekee myös nyt. Pikkuystäväni on niin kevyt, että jaksan kantaa sitä laukussani vaikka koko päivän. Reissuunkin aion sen ottaa, koska mokomalla saa vielä otettua full HD-tasoista videota!

Huom. teillä on vielä mahdollisuus (31.1.2013 asti) osallistua arvontaan Indiedaysin & Olympuksen kampanjasivulla. Arvonnasta voi siis voittaa kyseisen Olympus pen lite e-pl5 kameran, jonka arvo on 699,90 euroa.

ps. otsikko kuulostaa ihan terveysside-mainokselta, pahoittelen.