Jotta mekon malli vastaisi enemmän 1-vuotiaan lapsen vaatteiden vaatimuksia, muotoilin takakappaletta hieman uudelleen. Nappihalkio pääntiellä ja takalaskos helpottavat sekä pukijaa että pientä liikkujaa. Puuvillainen kesämekko on vuoriton ja kaikki saumat ovat joko huoliteltu tai päällystetty vinonauhalla. Käyttööni saadun materiaalin paksuus tuli minulle pienoisena yllätyksenä, joten mikäli haluatte ommella vastaavanlaisen mekon, niin suosittelen käyttämään ohuempaa puuvillaa tai muuta lapsen vaatteeseen sopivaa kudottua materiaalia.

Mekon kaavat sinulla on mahdollisuus tulostaa pdf-muodossa (KAAVA 1., KAAVA2., KAAVA3., KAAVA4. klik klik) Kaavat ovat 1:1 (A4), mutta ne ovat jaettu neljälle eri paperille, jotka ovat helppo yhdistää pienten kirjainkoodien avulla. Kaavoissa ei ole saumavaroja, joten lisää 1cm saumavarat kaikkii muihin paitsi pääntielle ja kädenteille. Niihin voit käyttää vinonauhaa. Helmaan on hyvä lisätä suurempi saumavara. Sen suuruus riippuu siitä, millä tavalla aiot sauman kääntää. Hiharöyhelön kaava on pienin suositeltu röyhelökoko, jos haluat tehdä useammat röyhelön päällekkäin (minulla 2kpl) lisää kaavan ulkoreunaan n.2cm. Leikkaa tämän jälkeen kaksi pienempää ja kaksi suurempaa röyhelöä, jotta saat aikaiseksi halutun efektin. Röyhelöiden ulkoreunat voi huolitella saumurilla, rullapäärmepaininjalalla tai vinonauhalla. Itse suosin keskimmäistä vaihtoehtoa, mutta se ei ollut tässä, kankaan paksuudesta johtuen, mahdollista.

Seuraavassa muutamia kuvallisia ohjeita mekon eri tekovaiheista:

Nappihalkion teko

1. Leikkaa 5 cm viilto takakaarrokeeseen keskitakataitteelta suoraan alaspäin. 2.&3. Aseta alavara vastakkain viillon päälle ja ompele paininjalan etäisyydeltä.

4. Tee tarvittavat aukileikkaukset, käännä alavara nurjalle puolelle, silitä ja tikkaa millin etäisyydeltä reunasta.

Mekon kasaaminen

1. Kun olet kiinnittänyt takakaarrokkeen takakappaleeseen (ja samalla ommellut takalaskoksen), ompele olkasaumat yhteen. Muista jokaisen sauman jälkeen huolitella ne, mikäli teet vuorittoman version. 2. Kiinnitä hiharöyhelöt (1-3 kpl) päällekkäin oikeat puolet miehustan oikeaa puolta vasten ja ompele. Röyhelöiden määrä kannattaa valita kankaan paksuuden mukaan, jotta saumasta ei tule liian paksua. Tikkaa röyhelöiden ja miehustan saumavara miehustan puolelle millitikkauksella. 3. Ompele sivukappaleiden olkasaumat yhteen ja ompele ne kiinni edellä ommeltuun röyhelö&miehusta-saumaan. Sen jälkeen voit ommella mekon sivusaumat kiinni.
Pääntie

1. Ompele 3cm levyisestä ja 5cm pituisesta suorakaiteesta kapea “nappiluuppi” (mikä tämän oikea nimi on?) taittamalla saumavara sisälle. Ompele valmis luuppi aputikkauksella 0,5 cm pääntiestä alemmas. 2.&3. Aloita vinonauhan ompelu pääntielle  laittamalla nauhan keskikohta pääntien reunan kanssa oikeat puolet vastakkain. Käännä saumavarat sisäänpäin ja ompele aivan halkion reunasta. 4. Käännä vinonauha ympäri, neulaa se kiinni, jotta näet kuinka paljon tarvitset nauhaa kaiken kaikkiaan. Ompele sitten toiseenpäähän samanlainen “pussi” ja kiinnitä vinonauha pääntielle. 

Minun lisäkseni myös muutama muu bloggaaja on lähtenyt kampanjaan mukaan omilla diy-tuotoksillaan. Meidän kaikkien ideat ja toteutukset on kerätty brändisivulle, jossa voit äänestää omaa suosikkiasi. Äänestäneiden kesken arvotaan Segafreda myespresso -kahvikapselilaite ja 10 kahvikapselipakettia. Tämän lisäksi jaossa on 10 kappaletta 20 euron arvoisia tuotekasseja. Jos tämä Cafe Hieno-mekko oli sinusta se hieno (heh heh), niin käyppä ihmeessä äänestämässä täällä!

Ajattelin ensin tehdä tavallisia vohveleita, mutta googletellessani ohjetta törmäsin eräässä blogissa reseptiin, joka vaatimattomasti oli nimetty “maailman parhaat vohvelit”. Luettuani postauksen kommentit vakuutuin siitä, että kyseessä voisi tosiaan olla se kaikkien aikojen paras vohveliresepti. Tavalliseen ohjeeseen verrattuna belgialaisiinhan tulee hiivaa eli taikinaa nostatetaan n.45 minuuttia. Lisäksi munista erotellaan valkuaiset ja keltuaiset, jotka vatkaan vaahdoiksi. Paljon monimutkaisempaa kuin tavallisten vohvelien teko, mutta varmasti vaivan arvoista.

Ja voin kyllä vakuuttaa, että näistä tuli parhaita vohveleita ikinä.Reseptin olisi vielä kruunannut belgialainen vohvelirauta, mutta hyvin se sujui tavallisellakin. Vohveleiden kanssa syötiin tuoreita mansikoita ja Pappagallon aitoa vaniljajäätelöä <3

ps. tuolla 52 Weeks of Deliciousness -blogissa näytti olevan paljon muitakin kivoja reseptejä, täytyy laittaan osoite mieleen!

Itse tykkään kyllä kaikista tosi paljon. Niissä on paljon elementtejä, jotka ovat olleet osa tyyliäni jo pitkään. Lisäksi niissä on myös jotain tämän hetken lempitrendejä mm. läpikuultavia materiaaleja ja sporttisuutta. Viimeisen kuvat mustat shortsit ovat ylivoimaisesti tämän hetken lempivaatteeni.

silmä-käsikorut Netali Nissim /

silmä-kaulaketju Urban Outfitters / kultainen kolmio-kaulakoru Asos / V-kaulaketju Urban Outfitters

Kerroinkin teille jo pari postausta sitten, miten olen viime aikoina tykästynyt symbolisiin, siroihin koruihin. Esittelin teille uusimman koruni, toivomusluu-kaulaketjun, siinä samalla. Keräsin tähän yhteen muita omaa silmääni miellyttäviä koruja. Nuo Netali Nissimin korut ovat kaikki aivan mahtavia, mutta niiden hinnat ovat melko hulppeita. En ehkä ihan tiistailahjaksi ostaisi itselleni 3500 dollarin käsikorua. Muut kollaasin korut ovat sen sijaan edullisempaa hintaluokkaa ja tuo hevosenkengällä varustettu nilkkaketjuhan minulta löytyy jo. Olen aina pitänyt erilaisista “onnen amuleteista”, joten hauskaa, että ne ovat taas pinnalla. Statementkorujen pitkän valtakauden jälkeen on myös kivaa vaihtelua käyttää hieman sirompia koruja, jotka eivät välttämättä ole asun keskipisteenä.

Löytyykö teiltä lempisymboleja, joita mielellään suositte koruissa?

ja kymmenen arkipäiväistä asiaa kirjattuna:

1. synkkä ja pilvinen ilta pitkästä aikaa, jes saa kääriytyä hyvällä omalla tunnolla viltin sisään ja tuijottaa telkkaria

2. salmiakki ja lemon-lime-mascarpone jäätelöt testattu yhdessä, kuulostaa pahalta, maistuu hyvältä

3. minulla on kotona kukkia enemmän kuin koko elämässäni aikaisemmin yhteensä, kiitos valmistujaisten

4. kukat näyttävät olevan vähän huonossa hapessa

5. ennen en voinut kuvitellakaan lenkkeileväni rannalla makoillun päivän päätteeksi, eilen juoksu kuitenkin kulki kuin unelma

6. minun tekee mieli croissanteja, marmeladilla

7. syytän pikkusiskoani siitä, että kuukauden kuunnelluin biisi on Karri Koiran ne kutsuu mua koiraks

8. olen säätiedoitusaddikti, miksi on pakko tarkistaa sää 10 kertaa päivässä? katso ulos hyvä ihminen

9. paras paikka nukkua on moottoriveneen pohjalla pelastusliivien kaulus tyynynä, kun ajellaa hiljakseen tyynessä säässä takaisin mökille

10. hamppari- ja bikinikuvista koostuva postaus on aina hyvä idea

Nyt saunaan ja sitten leffan pariin. Tehtiin jo leffaeväiksi Kookos-smoothieta, siis ihan oikeasta kookoksesta. Teemu hakkasi sen parveekkeella vasaran avulla rikki. Saatiin vesi talteen ja kaavittiin hedelmäliha veitsellä. Nam!

Ohhoh asukuvia pukkaa perjantain kunniaksi. Työviikko onnellisesti takana ja viikonloppu edessä. Eikö kaikkien työssäkäyvien kuulukin aina ylistää tätä hetkeä? “IHANAA NYT ON PERJANTAI”. Joka tapauksessa tässä viikon viimeinen työasu (yritän skarpata ensi viikolla ja kuvata ne neljä muutakin). Näissä kävin myös Monkin ja Weekdayn sample saleissa (oh dear tästä lisää myöhemmin) ja katsomassa Suomifutista! Onneksi varauduin jälkimmäiseen villapaidalla ja isolla huivilla. Niihin oli kiva kääriytyä, kun taivaalta alkoi satamaan euron kolikon kokoisia vesipisaroita. Sadetakki olisi tietysti ollut se järkevin veto, mutta hyvä tunnelma sai sateenkin unohtumaan. Toivottavasti huomenna saadaan taas nauttia auringosta, koska olin ajatellut suunnata jollekin kivalle kesäretkelle.

Viikonloppuja kaikille xx!

ps. huomaako kukaan muu millä tahdilla mun tukka kasvaa? tällä menolla mulla on pian taas pitkä tukka <3 pahoittelen, jos joku tykästyi lyhyeeseen, mutta itse en vain jaksa sitä föönausta ja puunausta joka aamu.

Kuvista suurin osa ruokakuvia, jotka napsin ennen juhlan alkua. Meillä oli tarjolla yhtä sun toista herkkua. Näiden lisäksi tarjosin lämpimänä ruokana uusia perunoita ja iskän savustamaa kalaa. Meny taisi olla samalla lista lempiruuistani. Suurin osa ohjeista on netistä, joten jos joku kaipailee reseptiä niin laitan ehdottomasti linkkiä.

ps. En voi ymmärtää mihin aika mennyt ja miten pikkusiskosta (vika ja keskimmäinen kuva) on tullut noin iso! Vastahan minä kärräsin häntä nuken rattaissa ja leikkasin salaa hänen jo silloin tuuheita hiuksiaan. Nyt sitä oltiin ekaa kertaa pikkuisen kanssa baarissa :D

Niille, joille SodaStream on kokonaan vieras kapistus, kerrottakoon sen verran, että SodaStreamin avulla voi hanavedestä valmistaa kotioloissa soodavettä ja eri makuisia virvoitusjuomia. Se on hyvä, edullinen ja ekoloninen vaihtoehto vesi- ja virvoitusjuomapullojen hamstraajalle. Itselleni SodaStreamin vahva sitoutuminen ympäristöhaittojen vähentämiseksi merkitsee paljon. Maailmassa kulutetaan nimittäin yli miljardi kertakäyttötölkkiä ja -pulloa päivässä. Tämä on aika helppo keino vähentää muovin kulutusta omalta osaltaan, ainakin jos on samanlainen vishyn juoja kuin minä.

Tämä uusi malli SodaStream Source on maailmankuulun designikonin Yves Beharin suunnittelema. Kyseinen suunnittelija on tehnyt yhteistyötä myös mm. Pradan kanssa ja TIMES-lehti on valinnut hänet yhdeksi maailman arvostetuimmista suunnittelijoista. Uusi malli eroaa teknisesti vanhoista muutamalla tavalla. LED-näyttö kertoo hiilihapon määrän juomassa ja Snap Lock – toiminnon avulla pullo kiinnittyy laitteeseen näppärästi ilman kiertämistä.

Teillä olisi nyt mahdollisuus tosiaan voittaa kyseinen kapistus myös omaan keittiöönne. Kommentoimalla tähän postaukseen minkävärinen SodaStream Source sinua miellyttäisi eniten ja mitä sooda- ja virvoitusjuomia tykkäät eniten nauttia olet mukana arvonnassa. Vastausaikaa on tiistaihin 4.6.2013 asti.

Tämän näköisenä kävin tänään noutamassa ne kauan odotetut amk-tutkinnon paperit. Nyt sitä ollaan virallisesti vestonomeja! Tämä juhlalookki syntyi työpaikan vessassa vartissa, enkä kovin paljon pidempään näissä vaatteissa viihtynyt. Tänään ei nimittäin ollut vielä todellisen juhlan aika, koska kaikki voimat täytyy säästää huomiselle. Olen jo saapunut Kotkaan kotikotiin ja aamulla olisi tarkoitus leipoa hieman. Juhlan kunniaksi minulla on myös teille pieni yllätys, joten pysykäähän kuulolla.

Onnea vielä kaikille muille valmistuville tai huomenna lakkiaisiin juhliville!

Tein pitkästä aikaa kookoskanaa ja tällä kertaa resepti meni jotenkin näin:

2-3kpl kanan rintafileitä paloiteltuna / 1 sipuli / 2 valkosipulia / 1tlk kookosmaitoa / 2 rkl sweet chili-kastiketta

/ 1 punainen paprika / mausteita mm. suolaa, pippuria, chilihiutaleita

Kana paistettiin pannulla ja siirrettiin syrjään. Sitten kuullotin silputut sipulit ja lisäsin kuutiodun paprikan joukkoon. Siirsin kanat takaisin pannulle ja kaadoin kookosmaidon joukkoon. Annoin kiehataa ja laitoin levyn pienelle. Maustoin keitoksen sweet chili-kastikeella ja lisäsin muita mausteita tarpeen mukaan. Annoin kastikkeen hiljalleen sakeutua. Riisin lisäksi tarjosin kanakastikkeen kanssa vihreitä papuja, jotka olin keittänyt suolavedessä ja sen jälkeen paistanut voissa pannulla.

Uuteen arkirytmiin totuttelu on lähtenyt hyvin käyntiin ja tässä olisi tarjolla tämän viikon ensimmäistä työasua. Ainoastaan blogityön sovittaminen yhteen kokopäivätyön kanssa on aiheuttanut päänvaivaa. Totuin parissa vuodessa siihen, että minulla oli koulun ohella aikaa panostaa tähän täysillä ja postaustahti yltyi hetkittäin reilusti yli seitsemään postaukseen viikossa. Nyt yritän parhaani mukaan uudelleen priorisoida ajankäyttöäni. Vaikka teen nykyään tätä hommaa paljon huolellisemmin kuin alussa, niin en silti aio ottaa bloggausta liian vakavasti. Joten jos minusta joku päivä tuntuu töiden jälkeen siltä, etten kaipaa enää yhtään tuntia koneen äärellä, niin aion pitää sen surutta suljettuna. Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!

ps. muistakaahan osallistua festariasun arvontaan täällä.

nahkashortsit T by Alexander Wang / shortsit BikBok / shortsit Topshop

sandaalit Zara / sandaalit Ellos / sandaalit Zara

Tällä hetkellä mielessä on kovasti jo kesäasut, joten harhauduin tänään nettikauppoihin fiilistelemään tämän vuoden suosikkeja. Kaikki kolme asua pukisin enemmän kuin mielelläni päälleni. Juuri nyt iskee yläosissa yöpaitoja muistuttavat kauluspaidat, naruolkaimiset topit ja perus t-paidat meleeratun harmaana. Alaosiksi haaveilen erilaisia shortseja; särmikkäät nahkashortsit, tyttömäiset sifonkishortsit tai sporttiset juoksijan shortsit. Kenkälinjalla matalat pohjat voittavat korot, koska kesällä tulee pyöräiltyä ja käveltyä niin paljon, etten ehdoin tahdoin halua jalkojani väsyttää. Terveyssandaalien himo ei ota talttuakseen, joten parempi hankkia semmoiset pikimmiten. Myös gladiaattorimalli innostaa taas muutamien vuosien jälkeen.

Näissä vaatteissa ei kyllä väreillä juhlita, mutta tykkäänkin lisätä väriä asuun pienissä määrin. Nämä voisikin viimeistellä värikkäällä laukulla tai koruilla. Mikä teitä inspiroi tai kuumottelee juuri nyt?

 ps. osallistukaa ihmeessä alla olevassa postauksessa festariasun arvontaan, jos ette ole vielä sitä tehneet :)

Tätä hyvää fiilistä haluisin jakaa myös teille ja mikä olisikaan parempi tapa kuin pikkuinen arvonta. BikBokilla on tällä viikolla ollut kaupoissa festivaalikamppis ja siihen liittyen valikoimista löytyy paljon kivoja festareille sopivia vaatteita. Perinteiset farkkushortsit ja toppiyhdistelmät ovat varmasti monen festarikävijän mieleen. Itse olen hieman näitä antifestarityyppejä, jotka kyllä tykkäävät hyvästä musiikista ja kesätapahtumista, mutta eivät oikein välitä siitä telttailu osuudesta. Lähdin kokoamaan teille omannäköistäni festariasua arvottavaksi…
Rennon fiini yhdistelmä syntyi tämän hetken suosikki takkimallista, eli bomberista. Takin leokuosi on myös hyvin ajankohtainen ja sopii mielestäni mainosti tuomaan asuun pientä leikkisyyttä. Takin kaveriksi valitsin pitkän ohuen sifonkimekon, jonka väljä, vyöllä kurottava malli sopii varmasti monenlaiselle vartalotyypille. Ja koska festareilla ei ole mikään niin ärsyttävää kuin hukata kaverit tai pahimmassa tapauksessa se kapistus, jolla saa kaverit kiinni, niin lisäsin asuun vielä puhelinkotelon. Kaulapussin pitäminen on jälleen trendikästä, joten ei tarvi tuntea itseään juntiksi, jos haluaa pitää arvotavarat lähellä. Asun kruunaisivat tietysti ronskit buutsit, joilla voisi surutta tallustella usein hyvin mutaisella festarialueella.

Lopuksi vielä arvontaohjeet. Asun arvontaan voitte osallistua kommentoimalla tähän postaukseen mikä on sinun mielestäni se täydellinen festariasu. Vastausaikaa on ensi keskiviikkoon 29.5.2013 asti. Muistathan laittaa sähköpostiosoitteen sille tarkoitettuun kenttään, niin saan sinut kiinni voiton osuessa kohdalle. Tasapuolisesti onnea kaikille!

ps. Vaatteet ovat kokoa S, mutta sopivat varmasti myös XS ja M kokoisille.

Mahtavista antimista vastasi Suomen Hell’s Kitchenin isäntä Sauli Kemppainen. Hän oli suunnitellut after work -menun, jossa pääosassa olivat erinomaiset raaka-aineet. Ruokien kaunis, tapasmainen esillepano vetosi minuun ja maut veivät kielen mennessään. Rohkenin jopa nauttia toisen annoksen erästä herkkua, jossa oli ruissipsiä, Camembertia ja lakkaa.
Itse olen suhteellisen makeiden juomien ystävä, joten Chambord liköörin pehmeä marjainen maku sai minulta kyllä täydet pisteet. Vadelman ja karhuvatukan lisäksi siinä on vaniljaa, sitruunan kuorta sekä hunajaa, jotka kaikki ovat yhtiä suosikkimakujani. Eli ei siis ihme, että liköörin maku oli mieleeni. Chambordin koti on Ranskassa, muutaman tunnin ajomatkan päässä Pariisista. Tämä perinteikäs juoma on nyt hiljattain uudistettu. Pullon uusi muotoilu ja ohuempi lasi tuo kauniisti esille liköörin värin. Kaikki siitä tehdyt juomat olivat erityisen houkuttelevia kauniin punaisen värisävyn ansiosta.

After workin aikana tarjoilluista juomista ensimmäisenä maistamani Chambord Royale nousi yllättäen suosikikseni, vaikka en skumpasta yleensä välitäkään. Kampanjasivuilta löytyy lisää maukkaita drinkkiohjeita. Minun tekisi mieli ainakin kokeilla kesäkuumalla tuota CHAMgriaa, sillä olenhan vannoutunut sangria-fani! Samaisella sivulla järjestetään myös lukijakilpailu ja osallistua voit helposti äänestämällä omaa suosikkidrinkkiäsi. Palkintona 2 hengen hemmottelupaketti GLO Hotel Kluuvissa. Kuulostaa houkuttelevalta vai mitä? Kelpaisi kyllä minullekin :)

Kiitos vielä hyvästä seurasta Julialle ja Joannalle, olipahan ihana torstai!

Koko viime kesän etsin täydellistä kesätoppia naruolkaimilla, mutta se tuntui olevan mahdoton tehtävä. Talven ajaksi unohdin asian, mutta nähtyäni tämän toppimallin palasi haave naruolkaimista kirkuen mieleeni. Taisin jopa tuulettaa, jes. Toppia löytyy useammassakin värissä, materiaalina ohut sifonki, joka keinokuitumateriaalista huolimatta ei sähköisty. Materiaali tuntuu myös yllättävän viileältä, mutta se ei kyllä ole mikään ihme. Vanhat uskomukset keinokuiduista hiostavina ja sähköistyvinä kammotuksina ovat kyllä monessa kohtaa täysin puppua. Materiaalit ovat kehittyneet ja nykyisin saadaan viimeistyksillä aikaa myös todella mukavia polyester-kankaita esimerkiksi. Niiden suurena etuna on vesipesu. Aika harva nimittäin jaksaa tämmöistäkään kesätoppia kiikuttaa pesulaan heti yhden hellepäivän jälkeen.

Taisi mennä hieman saivartelun puolelle, mutta tarkoituksena oli vain esitellä nämä topit. Ihanat, ihanat, ihanat ja kesä pelastettu!

En ole nyt jaksanut muutamaan päivään föönata hiuksiani muotoon ja silloin vaihtoehdoksi jää tämmöiset liimakampaukset. Se hyvä puoli näissä on, että tukka pysyy tuulessakin paikoillaan. Asuna eräs yhdistelmä, jota olen pitkään haaveillut kokeilevani. Kahta sinistä villiä kuosia päästä varpaisiin ja ripaus valkoista, jotta yleisilme hieman tasoittuu.

Tänään aamulla oli huomattavasti viileämpi, joten takki ei ollut laisinkaan liioiteltu veto. Onneksi iltapäivästä saatiin taas aurinkoa ja lämpöä. Äsken käytiin vielä pyörälenkillä ilta-auringossa ja söin ekan mehujätskinkin :)

Ihanaa viikkoa kaikille xx

Olen lukenut kulmien kestopigmentoinneista ensimmäisen kerran jo vuosia sitten, mutta vasta tänä keväänä tutustuin “karvatekniikkaan”. En ole uskaltanut kestopigmentoida kulmiani, koska olen pelännyt niitä kliseisiä pötkylä-mallisia palkkeja. Karvatekniikan ideana on välttää nämä palkkimaiset lopputulokset ja nimensä mukaisesta luoda karvamaisia vetoja omien kulmakarvojen joukkoon. Lopputulos on huomattavasti luonnollisempi ja sulautuu omien karvojen joukkoon kätevästi. En lähtenyt varaamaan kestopigmentointiaikaa pelkkien netistä luettujen mainospuheiden perusteella, vaan marssin Blackout nimiseen hius&kauneus-salonkiin. Siellä tapasin ensimmäistä kertaa Satu Huikon, meikkaajan, joka tekee salongin kaikki kestopigmentoinnit. Me kävimme pitkän ja antoisan keskustelun kestopigmentoinneista ja minä kyselin kaikki mieltäni askarruttaneet kysymykset. Käynnin päätteeksi en ollut vielä valmis varaamaan aikaa, mutta muutaman viikon kuluttua, asian loppuun asti miettineenä otin uudelleen yhteyttä Satuun ja varasin ajan.

Ja tässä minä tänään olen. Ensimmäisestä käsittelystä parantuneilla kulmakarvoillani. Lopputulos on pehmentynyt muutamassa viikossa ja olen ollut siihen erittäin tyytyväinen. Toiseen kulmakarvaan väri ei tarttunut yhtä hyvin ja siksi kuvasin nyt vain tätä onnistuneempaa puolta. Tämä ei ole mitenkään epätavallista, sillä kestopigmentointi tehdään näin alkuvaiheessa aina kertaalleen.

Ensimmäisellä kerralla paikalle saavutaan omilla luonnollisilla kulmakarvoilla. Kuten seuraavasta kuvasta näette, alkutilanne oli aika lohduton (lohduton oli myös ripsitilanne, koska huolto oli vasta edessä). Ensimmäiseen käyntiin on varattu n. 3 tuntia aikaa. Se aloitetaan kulmien muodon ja värin suunnittelulla. Halusin mahdollisimman viileän ruskeaa, joten valitsimme hieman harmahtavan ruskean sävyn. Sävy voi ajan kuluessa muuttua hieman ja etenkin punertua vaaletessaan, joten mahdollisimman kylmä ruskea on hyvä vaihtoehto, jos haluaa välttyä tältä. Värin valinnan jälkeen lähdetään suunnittelemaan kulmakarvojen muotoa. Toisin kuin monessa paikassa, Satu ei käyttänyt viivotinta, vaan hän pyrki luonnostelemaan kulmat juuri niille kohdille kuin ne kuuluvatkin. Aivan täydellisen symmetriset niistä ei tullut, koska kenellä nyt olisi symmetriset kulmat luonnostaankaan? Illuusio symmetrisyydestä on paljon tärkeämpää kuin todellinen symmetrisyys.

Luonnosteluun kuluu aikaa yleensä n. tunti, jonka jälkeen aloitetaan varsinainen kestopigmentointi. Se tehdään tatuoinnin tapaan ohuella neulalla, mutta lopputulos ei kuitenkaan ole pysyvä. Kestopigmentoinnin arvioitu pysymisaika on n. 2-5 vuotta. Nuorilla iho uusiutuu nopeammin, joten väriä kannattaa käydä vahvistamassa parin vuoden välein. Pysyvyyteen vaikuttaa myös ihotyyppi. Kestopigmentointi ei myöskään satu läheskään yhtä paljon kuin tatuointi tai mikä minä olen sanomaan, kun en omista tatskaa, mutta voin kuitenkin kuvitella sen sattuvan huomattavasti enemmän. Puudutusvoiteen vaikutuksen syvennyttyä, en tuntenut kuin pientä kutitusta. Pari ensimmäistäkin vetoa tuntui vain siltä, että elohiiri olisi tulossa silmäkulmaan.

Ennen / Jälkeen

Molempiin kulmiin menee keskimäärin aikaa noin tunti ja välissä saa itse katsoa peilistä missä mennään. Omalla kohdallani luonnostelu oli hyvin onnistunut ja päädyimme ainoastaan hieman paksuuntamaan kulmakarvoja. Yllä olevassa kuvassa kulma on juuri valmistunut ja kuten huomaatte turvotusta tai punotusta on hyvin vähän. Päälle on levitetty rasvaa, joten sen takia se kiiltelee hassusti. Kulmien kotihoito-ohjeeksi sain myös levitellä esim. Bepanthen-voidetta useamman kerran päivässä. Viikkoon en saanut meikata kulmien aluetta, enkä saunoa. Myös hikoilua suositeltiin välttämään muutamana ensimmäisenä päivänä. Minä lähdin salongista hymy huulilla, sillä olinhan juuri hankkinut itselleni elämäni ensimmäiset kulmakarvat! hah.

Kulmien parantumiseen menee keskimäärin noin viikko. Siinä ajassa niihin muodostuu rupi, joka pidetään koko ajan voiteen avulla pehmeänä, eikä sitä saa repiä. Rupi irtoaa itsestään ja alta paljastuu pehmentynyt jälki. Huomaatte hyvin eron kuvassa, joka on otettu heti pigmentoinnin jälkeen ja nyt, kun sen on jo parantunut. Tähän alempaan kuvaan olen ainoastaan järjestänyt omat kulmakarvani kulmageelillä oikeaan suuntaan. Uusinta käynnin voi tehdä aikaisintaan kuukauden kuluttua ensimmäisestä. Itselläni se on siis vielä edessä. Silloin voi vielä korjailla vielä hieman muotoa, syventää väriä ja paikata niitä kohtia, joihin väri ei ensimmäisellä kerralla kunnolla tarttunut. Tämän puolen kulma onnistui kaiken kaikkiaan tosi hyvin ja väri pysyi. Haluan seuraavalla kerralla ainoastaan hieman lisää paksuutta kulman alkupäähän. Kunhan korjaamme vielä toisen kulmakarvan vastaavanlaiseksi, niin sitten ne alkavat olla täydelliset, tai niin täydelliset kun keinotekoisesti tehnyt kulmat voivat olla.

Muutaman viikon kuluttua

Kyllä sitä on hymy herkässä jokaisena aamuna, kun herään ja huomaan omistavana nuo yllättävän tärkeät karvat. Kulmakarvat ovat iso osa kasvojen ilmekkyyttä ja olen kyllä enemmän kuin tyytyväinen päätökseeni kestopigmentoida ne. Nyt ei enää tarvitse rannalla miettiä, onko toinen kulmakarvani pyyhkiytynyt hien mukana pois. Mikäli teitä jokin tässä askarruttaa tai harkitsette pigmentoinnin ottoa niin laittakaahan mietteitä ja kysymyksiä kommenttiboksiin. Yritän parhaani mukaan vastailla niihin. Joihinkin yleisimpiin kysymyksiin löytyy vastauksia Blackoutin sivuilta ja siellä on myös paljon lisää tietoa kestopigmentoinneista. Itse voin omasta puolestani suositella lämpimästi Satua. Hän on todella ihana ja todella ammattitaitoinen tyyppi, joka ottaa kyllä jännityksen ja epävarmuuden hyvin huomioon.

ps. Minusta ei kyllä tulisi koskaan kauneusbloggaajaan, on nimittäin samperin vaikeaa kuvata omia kasvoja näin läheltä.

Kuvat: minä / Satu Huikko

Otsikosta ei tule mitään muuta mieleen kuin se, että luulin (ihan tosissani siis nyt) aikoinaa, että Samuli Edelmannin biisissä laulettaan “niin on nimesi kaunis sana piharatamo”. Onneksi joku valaisi minulle, että biisi tosiaan on “ihana valo” eikä “piharatamo”. Mistäköhän näitä väärin kuultuja biisin sanoja tulee? Tämä taitaa olla pahimmasta päästä.

Ihanalla valolla en kuitenkaan tässä postauksessa varsinaisesti tarkoittanut tuota äskeistä kommellusta, vaikka sen kovasti halusinkin jakaa, vaan tuota eilistä kesäiltaa. Näitä kuvia ottaessa aurinko oli juuri laskemassa, lokit kirkuivat ja meri tuoksui. Puuttui enää mökin laituri ja puusauna, niin kaikki olisi ollut täydellistä.

Näissä rennomman puoleisissa vaatteissa kävin tänään showroomilla ja kiertelemässä kirppareita Saran kanssa. Käytiin myös istumassa Kipossa Isoroballa ja söin ekaa kertaa (!) frozen yogurttia. Päälliseksi valitsin mansikoita, kiiviä ja kookoshiutaleita. Oli kyllä niin maukasta, että täytyy mennä lähiaikoina uudestaan. Makuelämyksen kruunasi vielä ihana auringon paiste. Kyllä se kesä on vaan niin kiva <3

ps. Minulla oli pitkästä aikaa päällä tuo viime keväänä ostettu neuletakki/jakku. Ystäväni kutsuu sitä foliotakiksi.

Innostuin viime viikolla paistamaan pinaattilettuja. Käytin pakastettua pinaattia, mutta tähän sopii myös tuore pinaatti. Nokkosta voi myös käyttää, mikäli sitä on saatavilla. Pinaattilettujen kanssa söin perinteiseen tapaan puolukkamuhennosta. Lisäksi tein yhtä minun ja Teemun suosikkisalaattiani. Kutsutaan sitä terveyssalaatiksi, koska se on aikamoinen terveyspommi, ellei nyt tuota sipulirouhetta lasketa. Raejuusto tekee salaatista ihanan kostean, joka on tässä tapauksessa hyvä asia. Yleensä vihaan vetisiä salaatteja, mutta tonnikalasalaattissa saa omaan makuuni olla hieman kosteutta. Joskus lisään salaattiin vielä keitettyä kananmunaa tuomaan lisää proteiinia.

Nämä ruokajutut tuntuvat uppoavan täällä kuin lämmin veitsi voihin, joten yritän tuoda niitä säännöllisin väliajoin piristämään blogia.

ps. kiitos kommenteistanne edelliseen postaukseen, oli mukava saada hieman vertaistukea!

Valmistumispäivän lähestyessä minun pitäisi kai olla riemun kukkuloilla. Koulu ohi ja elämä edessä. Minulta ovat monet tutut ja puolitutut kysyneet lähiaikoina saman kysymyksen “mitäs nyt?”. Voi huokaus. Haluaisin antaa tähän täsmällisen ja jämäkän vastauksen. Olen aina ollut se, joka tietää mitä haluaa elämässään. Tiesin haluavani opiskella vaatetusalaa jo yläasteella. Tiesin haluavani tehdä töitä muodin parissa. En kai koskaan ajatellut asiaa loppuun asti. Sitä mitä todella tekisin työkseni. Vuosien varrella erilaiset suunnittelmat ovat käyneet mielessäni, mutta olen luottanut siihen, että paikkani löytyy siihen mennessä, kun koulu loppuu. Niin ei käynyt. Olen valmis, mutta minulla ei ole tietoa mitä tarkalleen haluisin tehdä. Aika harva tosin tietää tismalleen mitä “isona” haluaa tehdä. Minullakin on mielessä työtehtäviä, jotka olisivat erityisen mielekkäitä, mutta suunnan valitseminen on tuottanut päänvaivaa.

Olen jopa kironnut vaihtoehtojen liian suurta määrääkin. Jos olisin lukenut opettajaksi olisin opettaja, jos olisin lukenut lääkäriksi olisin lääkäri. Nyt minulla on useita eri vaihtoehtoja mihin suuntaan lähteä. Vaikka koulutukseni olisi hyvä pohja useisiin erilaisiin työtehtäviin, ovat alan työpaikat kiven alla. Suurin osa niistä avautuvista paikoistakin menee suhteiden kautta ennen kuin kukaan ulkopuolinen edes kuulee niistä. Tästä syystä olen jättänyt suunnan valitsemisen hieman taka-alalle ja keskittynyt hakemaan vain töitä. Vielä ei ole natsannut, mutta ajat ovat vaikeat, sen tiedän.

Minulle on tullut olo, että olen eräänlainen väliinputoaja. En ole opiskelija, mutta en ole vielä löytänyt paikkaani työelämässäkään. Luotan omaan ammattitaitooni ja siihen, että paikka vielä löytyy, mutta välillä asia ottaa suuresti päähän. Niinä hetkinä pyrin miettimään, miten onnekas olen, kun sain aikoinaan opiskelupaikan ja olen nyt  25-vuotiaana saanut opintoni jo päätökseen. Nämä asiat kun eivät ole itsestäänselvyyksiä. Pitäisi opetella olemaan tyytyväinen. En elä pilvilinnoissa ja luule, että unelmieni työpaikka on se, johon ensimmäisenä koulun jälkeen päädyn. Olen jo kauan sitten sisäistänyt, että sen saavuttamiseen voi mennä tovi. Se voi vaatia vuosien työn ja monta sellaista työpaikkaa, jotka ovat “vähän sinne päin”.

Olen kevään aikana saanut konkreettisesti huomata, että työelämään siirtyvän nuoren ei ole todellakaan helppoa löytää edes sitä ensimmäistä paikkaa. En ole nirsoillut paikkoja hakiessa, mutta olen pyrkinyt, että ne vastaisivat koulutustani. Moniin työpaikkoihin, myös niihin assistentin assistentti-paikkoihin, odotetaan työkokemusta vastaavista tehtävistä. Tänään sain kuulla, miten minulla on vain “harjoittelutyökokemusta” alalta. En tiedä kuinka olisin onnistunut koulun aikana keräämään kokemusta näistä tehtävistä muuten kuin harjoittelun muodossa. Vaatetusalan työt ovat pääsääntöisesti kokopäivätöitä, eikä mitään iltahommia, joita voisit tehdä opintojen ohessa. Meillä harjoittelut tehdään kouluajan ulkopuolella eli suomeksi sanottuna kesällä. Kesät olisivat ehkä olleet ainut mahdollisuuteni tehdä näitä päivätöitä, mutta silloin oli suoritettava harjoittelut. Eikä meidän alalla paljon kesätyöntekijöitä palkata. Koulun ohessa tehdään esimerkiksi vaatemyyjän hommia. Tietysti poikkeuksiakin löytyy sekä oppilaista että yrityksistä.

Minun olisi tehnyt mieli kysyä rekrytoinnista vastaavalta, kuinka minunlaiseni uraansa aloitteleva nuori voisi koskaan saada sitä ensimmäistä työpaikkaa, ellei saisi sitä “pelkästään” työharjoittelusta saadun kokemuksen nojalla. Minusta työharjoittelut ovat nimenomaan sitä varten, että sieltä saadaan kokemusta alan tehtävistä, joita muutoin on mahdotonta päästä tekemään. Itse olen tehnyt kaksi mainiota työharjoittelua ja myös työnantajani ovat molemmissa paikoissa olleet erittäin tyytyväisiä. Itse koin saavani harjoitteluista erittäin paljon ja olevani valmiimpi tekemään kyseisiä työtehtäviä. Toivoisin, että työharjoitteluita arvostettaisiin yleisesti ottaen työnantajien puolelta enemmän.

En usko, että työnhakuni loppujen loppuksi tyssähtäisi työkokemuksen puutteeseen, sillä ansioluettelossani on kuitenkin työpaikat-osion alla useampikin arvostettava kohta. Myös työnantajia on varmasti monenlaisia ja toiset todella ymmärtävät vasta valmistuvien tilanteen ja ovat siitä huolimatta valmiita palkkaamaan heidät ja antamaan heille sitä kipeäasti kaivattua kokemusta. Tarvitaan vain lisää yritystä sekä ripaus onnea, niin se sopiva sauma löytyy minullekin. Löytyykös täältä muita samassa tilanteessa painivia?

(kuvat satunnaisia otoksia viime vuodelta)

Tänään puettiin koko perhe hieman fiinimmät vaatteet päälle ja suunnattiin äitienpäivä-lounaalle Meriniemeen. Ei kotkalaisille selvennykseksi se on eräs erittäin kaunis ravintola Kotkassa, meren äärellä. Oltiin siellä viime äitienpäivänäkin. Ruoka oli taas kerran mahtavaa ja ilma mitä parhain. Minä uskaltauduin ekaa kertaa tänä vuonna ulos paljain säärin. Kyllä se kesä sieltä vihdoin ja viimein saapuu.

Onnea vielä kaikille äideille siellä ruudun toisella puolella xx!

Viime viikonloppuna kuvailtiin Asus-kampanjaan kuvia. Innostuttiin lopussa loikkimaan ja nappasin kuvaajana toimineesta siskostakin muutaman.

( Jos et ole vielä käynyt äänestämässä kampanjakuvia, niin ohjeet siihen löytyy täältä. Äänestäneillä mahdollisuus voittaa upea tietokone!)
Lauantaina kävin äidin ja tädin kanssa kahvilla ja kirppareilla. Äiti oli ostanut uudet Converset ekaa kerran sitten 70-luvun.Maistoin ekaa kertaa inkivääriolutta. Nimestään huolimatta juoma ei maistu oluelta ja on alkoholiton. Oli muuten hyvää!Showroomkierros jatkui tällä viikolla. Tällä kertaa ihastelin mm. Terhi Pölkin kenkiä ja Camilla Mikaman uutta mallistoa.Showroomilla oli myös tarjolla äärettömän maukkaita salaatteja.Tällä viikolla olen herännyt monena aamuna sakean hernerokkasumun keskeltä. Meri on vielä niin kylmä, vaikka ilmat lämpenevät.Keskiviikkoisesta Mirkka Metsolan näytöksestä vielä muutama otos. Ensimäisessä suunnittelija itse. Toisessa minä ja ihana Iina, jolle tuo fuksian/korallin väri huulipunassa ja vaatteissa on kuin tehty.Ihanaa viikonloppua kaikille! xx

]]> http://simoda.indiedays.com/2013/05/10/random-pics-from-last-week/feed/ 5 http://simoda.indiedays.com/2013/05/09/snow-white/ http://simoda.indiedays.com/2013/05/09/snow-white/#comments Thu, 09 May 2013 16:47:04 +0000 Casey http://simoda.indiedays.com/?p=9530

housut / pants Nelly trend // hapsutoppi / top Katri/n // bomberjakku / bomber jacket Sfera // kengät / shoes h&m // päähine (kaulakoru) / hair piece diy

Kävin eilen illalla katsomassa Mirkka Metsolan upean syysmalliston näytöksen. Snow White nimeä kantava mallisto on tehty yhteistyössä kuvataiteilija Rita Hillin eli Jenni Ritamäen kanssa. Näytös oli niin upea, että en pystynyt keskittymään lainkaan kuvien ottamiseen. Erityisesti musiikki oli niin lumoava, että uppouduin täysin näytöksen vietäväksi. Varmasti törmäätte vielä näytöskuviin muissa blogeissa ja eiköhän täälläkin tule vielä malliston osia vilahtelemaan.

Itse pyyhälsin paikalle hirveällä kiireellä, mutta olinkin loppujen lopuksi jopa liiankin ajoissa. Olisin surutta voinut kuluttaa minuutin pidempään peilin edessä. Meikkaus jäi nimittäin puolitiehen, mutta eipä se ripsipidennysten kanssa paljon haittaa. Pärjää oikein hyvin vähemmälläkin ehostuksella. Päässä minulla oli erikoinen viritys eräästä viime vuonna tehdystä kaulakorusta. Alan jo hieman kyllästyä tähän tukkaan (:D) ja oli pakko keksiä jotain piristystä. Sitä paitsi tähän on tullut kuukaudessa lisää pituutta huimat 2 senttiä (hurraa!!) ja malli on jo hieman uloskasvaneen näköinen.

Kuvista vielä sen verran, että kyllä huomaa kuka on ollut kameran takana. Näitä voisi luulla jopa studiokuviksi, joihin on mennyt hieman enemmän aikaa kuin 7 minuuttia. Kiitos Veera!

jakku / blazer Lindex // t-paita / t-shirt F21 // housut & kengät / trousers & shoes Mango // laukku / bag Nelly trend // kaulakoru / necklace Glitter

Tulin vain pikaisesti laittamaan eilisen aurinkoisen päivän asua tänne. Nyt Greyn Anatomia -tallennus pyörimään!

Minulla on näitä tuunausideoita kirjattuna muistikirjaani jo kahden sivun verran, mutta olen ollut niin saamaton niiden aloittamisen kanssa. Pitäisi ottaa itseäni niskasta kiinni ja käydä toteuttamaan ideoita. Tai ainakin voisin demostroida teille kuinka niitä voi tehdä, jos en kerran itse saa aikaiseksi tehtyä…

takki / jacket Zara //

t-paita & korvikset / t-shirt & earrings h&m //

housut / pants DIY //

laukku / bag Lindex* //

kengät / shoes Via Uno

ÄÄNESTÄ ASUANI TÄÄLLÄ

Itse kilpailu käydään kahdessa vaiheessa. Alkukilpailu kestää kolme viikkoa ja joka maanantai kilpailusivulle saadaan kuuden uuden bloggaajan katumuotikuvat. Jokaisen viikon 6 kuvaa kilpailevat viikon voittaja -tittelistä ja pääsystä loppukilpailuun. Yleisöäänin Indiedaysin ja ASUSin järjestämiin muotikuvauksiin pääsee siis 3 bloggaajaa ja niiden lisäksi raati valitsee 3 tyylikästä kuvaa jatkoon.

Kuuden finalistin muotikuvausten tuotokset esitellään kilpailusivulla ja siellä voitte sitten taas äänestää suosikkianne. Lopullisen voittajan valitsee Asus ja Indiedays. Voittaja palkitaan Asus Transformer Book THX300:lla (arvo 1399 e) ja samanlainen upea ohuen ohut taulutietokone on jaossa myös teille lukijoille, jotka kävitte kilpailun aikana äänestämässä.

Mikäli mielit mukaan Asus Transformer Bookin arvontaan, niin minun tai muiden mukana olevien bloggaajien asuja voi äänestää täällä.